12.1.2005

Oulun käräjäoikeuden päätös 28.10.2002

Oulun maistraatin hakemuksesta käräjäoikeus kuultuaan A:ta ja hänen edunvalvojaansa, kaupungin yleistä edunvalvojaa X:ää lausui, että lääketieteellisen selvityksen mukaan vuonna 1945 syntynyt A oli sairastanut kroonista skitsofreniaa vuodesta 1964, minkä vuoksi hän oli ollut hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa useita kymmeniä kertoja. Hoitaneiden lääkäreiden mukaan A:ta voitiin pitää täyttä ymmärrystä vailla olevana. A oli kykenemätön huolehtimaan raha-asioiden ohella myös käytännön asioista ja itsestään. A tarvitsi kokonaisvaltaista suojaa. Hän oli avun tarpeessa niin taloudellisissa, oikeudellisissa kuin käytännöllisissä itseään ja terveyttään koskevissa asioissa, minkä vuoksi hänet hoitavien lääkäreiden arvion mukaan tulisi julistaa vajaavaltaiseksi.

X oli toiminut A:n edunvalvojana 18 vuotta. Hänen kokemuksensa ja mielipiteensä oli, ettei pelkkä edunvalvojan määrääminen ollut enää riittävä tapa valvoa A:n etua. A:n asiat vaativat kokonaisvaltaista hoitoa. Lähitulevaisuudessa oli useita suuria ja merkityksellisiä taloudellisia asioita hoidettavana, muun muassa seitsemän kuolinpesää oli selvitettävänä ja jaettavana. A:n asumismuoto ja -paikka vaativat uusia järjestelyitä. Myös A:n henkilöön liittyvät asiat edellyttivät kokonaisvaltaisempaa hoitoa.

Käräjäoikeus lausui edelleen, että A:n läheisten, hänen sisarensa ja tämän asuinkumppanin arviot A:n selviämisestä jokapäiväisistä toimista ja henkilöön liittyvistä asioista olivat paljon myönteisempiä kuin edellä kerrottu lääketieteellinen ja edunvalvojan selvitys antoi aiheen päätellä. Mainitut läheiset olivat olleet paljon yhteyksissä A:han varsinkin silloin, kun tämä oli ollut laitoshoidossa. Sisaren kertoman mukaan oli A:n asuessa kotonaan ollut pitkiä aikoja, jolloin sisar ei ollut saanut yhteyttä A:han, eikä A ollut pyynnöstäkään ottanut yhteyttä sisareen. Tällainen tilanne oli sattunut syksyn 2001 ja toukokuun 2002 välisenä aikana ennen A:n pakkohoitoon sijoittamista. A ei ollut päästänyt ketään asuntoonsa, vaikka asunnossa asumisolot olivat olleet jo pitkään epäinhimillisiä sen vuoksi, ettei asuntoon tullut vettä yhdeksään kuukauteen, eikä A päästänyt korjausmiehiä asuntoonsa.

Käräjäoikeus totesi, että A:n läheisten myönteiset arviot perustunevat siihen, että he olivat olleet tekemisissä A:n kanssa useimmiten silloin, kun hänen lääkityksensä oli ollut laitoshoidon aikana kunnossa. Kotona asumisen aikana A oli lääkärin lausuntojen mukaan laiminlyönyt lääkityksensä.

Käräjäoikeus totesi antavansa painavamman ja merkityksellisemmän arvon lääketieteelliselle arviolle kuin läheisten arvioille A:n kyvystä, kunnosta ja toimeentulemisesta henkilökohtaisten asioittensa hoitamisessa. Lääketieteellisen selvityksen mukaan A:n terveydentila oli sen laatuinen, että hänen henkilöään ja taloudellisia asioitaan ei voinut hoitaa enää pelkästään edunvalvojan määräyksellä. Sen vuoksi oli perusteet julistaa A vajaavaltaiseksi. Holhoustoimilain muut lievemmät edunvalvontakeinot eivät riittävästi tarjonneet sellaista apua ja suojaa, mitä A:n asioiden hoitaminen tässä tilanteessa edellytti.

Käräjäoikeus julisti holhoustoimesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla A:n vajaavaltaiseksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Paula Ramstedt.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 2.10.2003

Hovioikeus, jonne A valitti, totesi, että sen pääkäsittelyssä vastaanottama todistelu vastasi pääosin käräjäoikeuden päätökseen kirjattua näyttöä. Käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla A:n oli katsottava olevan kykenemätön huolehtimaan taloudellisista asioistaan ja hänen tärkeiden etujensa olevan sen vuoksi vaarassa.

Vajaavaltaiseksi julistamista vähäisemmän toimintakelpoisuuden rajoittamisen riittävyydestä hovioikeus totesi, että hovioikeudessa oli tullut ilmi, että A:n ja yleisen edunvalvojan välinen yhteistyö ei ollut A:n perintöasioissa sekä asuntoon ja asumiseen liittyvissä asioissa muodostunut etujen valvomisen kannalta riittävän toimivaksi ja että yhteistyö oli ollut A:n sairauden vuoksi muutoinkin vaikeaa. A:lta edellytetty yhteistyö oli edellä mainituissa asioissa myös vaikuttanut heikentävästi A:n terveydentilaan. A oli ollut poistuneena sairaalan tahdonvastaisesta hoidosta joulukuun alun 2002 ja tammikuun 10 päivän 2003 välisen ajan. A oli jälleen 2.8.2003 poistunut sairaalan suljetulta osastolta eikä hänen olinpaikastaan ollut tietoa. Edunvalvonnan vaikeutta ja A:n yhteistyökyvyn puutetta ei voinut pitää tilapäisenä. Edellä mainitut ja käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevät seikat huomioon ottaen muiden toimenpiteiden kuin vajaavaltaiseksi julistamisen ei voinut katsoa olevan riittäviä turvaamaan A:n etuja.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Eero Yrttiaho, Helinä Haataja ja Vesa Kota-aho.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko A:n toimintakelpoisuutta rajoittaa julistamalla hänet vajaavaltaiseksi. Holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 18 §:n 1 ja 2 momentin mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan julistaa vajaavaltaiseksi, kun seuraavat edellytykset täyttyvät. Ensiksikin henkilön täytyy olla kykenemätön hoitamaan taloudellisia asioitaan. Toiseksi tämän kykenemättömyyden vuoksi hänen varallisuusasemansa, toimeentulonsa tai muiden tärkeiden etujensa tulee olla vaarassa. Kolmanneksi edellytetään, että pelkkä edunvalvojan määrääminen ja toimintakelpoisuuden rajoittamisen lievemmät muodot, kuten määrättyjä oikeustoimia tai määräomaisuutta koskevat toimintakelpoisuuden rajoitukset eivät riitä turvaamaan hänen etujaan.

2. Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella on selvää, että A on sairautensa vuoksi kykenemätön hoitamaan taloudellisia asioitaan. Näin ollen asiassa on seuraavaksi kysymys siitä, ovatko hänen varallisuusasemansa, toimeentulonsa ja muut tärkeät etunsa mainitun kykenemättömyyden vuoksi vaarassa.

Holhoustoimilain pääperiaatteet ja päämiehen tärkeiden etujen vaarassaolo

3. Holhoustoimilain esitöiden (LaVM 20/1998 vp s. 3) mukaan lain keskeisin aineellinen periaate on ihmisarvon kunnioittaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun päätetään toimintakyvyltään vajavaisen henkilön (päämies) suojaamisesta holhousoikeudellisin toimenpitein, tulee lähtökohtana pitää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaamattomuutta. Etusijalla ovat tällöin päämiehen etujen ensisijaisuus ja hänen osallistumismahdollisuuksiensa turvaaminen häntä koskevassa päätöksenteossa. Ihmisarvon kunnioittamisen periaatetta täsmentävät lisäksi välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet. Välttämättömyyden periaatteella tarkoitetaan sitä, että päämiehen toimintakelpoisuus tulee säilyttää mahdollisimman laajana ja että toimintakelpoisuutta rajoitetaan vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä päämiehen suojelemiseksi. Suhteellisuuden periaate tarkoittaa, että päämiestä suojaavien keinojen tulee määräytyä tilanteittain ja tämän suojan tarpeen mukaan. Toisaalta päämiehen itsemääräämisoikeutta joudutaan määrätyissä tilanteissa rajoittamaan hänen omien etujensa suojelemiseksi. Suojelun tarpeen ja itsemääräämisoikeuden välillä joudutaan siten hakemaan tasapainoa (HaVL 19/1998 vp s. 3)

4. Mainitut periaatteet tulee ottaa huomioon myös arvioitaessa sitä, ovatko päämiehen varallisuusasema ja tärkeät edut vaarassa. Ihmisarvon kunnioittamisen periaate sekä päämiehen etujen ensisijaisuus ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen edellyttävät, että päämiehelle tärkeiden etujen vaarantumista tulee arvioida päämiehen näkökulmasta eikä esimerkiksi viranomaisten toiminnan joustavuuden tai vaivattomuuden kannalta. Lisäksi etujen vaarantumisen tulee olla konkreettista ja koskea nimenomaan päämiehen etuja.

A:n varallisuusaseman ja tärkeiden etujen vaarassaolo

5. Kuten holhoustoimilain esitöissä todetaan, päämiehen varallisuusasema ja tärkeät edut voivat olla vaarassa lähinnä silloin, kun tiedetään, että päämies tilastaan huolimatta pyrkii aktiivisesti ja vastoin etujaan muuttamaan taloudellista asemaansa esimerkiksi luovuttamalla omaisuuttaan tai ottamalla velkaa (HE 146/1998 vp s. 36). Tällainen toiminta on sinänsä mahdollista, koska edunvalvojan määrääminen yksin ei holhoustoimilain 14 §:n mukaan pääsääntöisesti estä päämiestä itseään vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia. Etujen vaarantuminen voi siis tulla kyseeseen lähinnä silloin, kun päämies toimii aktiivisesti. Toisaalta päämiehen passiivisuus tai vastahankaisuus voivat joskus olla seurauksiltaan aktiiviseen toimintaan verrattavaa.

6. A:n varallisuusasemaa koskien asiakirjoista ilmenee, että hän saa kansaneläkettä ja omistaa pienehkön vinttihuoneen hallintaan oikeuttavat osakkeet sekä että hän on osakkaana eräissä jakamattomissa kuolinpesissä.

7. Maistraatti on väittänyt, että A:n tärkeät edut ovat vaarassa, koska hän tekee itselleen epäedullisia oikeustoimia ollessaan karkumatkoilla laitoshoidosta. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, mitkä tärkeät etunsa ja millä tavoin A olisi näin vaarantanut tai vaarantaisi.

8. Edelleen maistraatti on väittänyt, että A:n varallisuusasema ja tärkeät edut ovat vaarassa, koska A on yhteistyöhaluton eikä sairautensa takia kykene ymmärtämään perinnönjakoasioita eikä sitä, mikä on vastedes hänen kunnolleen sopiva asumismuoto. A on lisäksi vaikutuksille altis ja hidastaa oikeustoimien tekemistä. Maistraatti on katsonut, että edunvalvojan pitäisi päästä tekemään oikeustoimia A:n myötävaikutuksetta ja tämän vastustuksesta huolimatta. Tältä osin kyse olisi siis siitä, että A:n varallisuusasema ja tärkeät edut ovat vaarassa hänen yhteistyöhaluttomuutensa, ymmärtämättömyytensä ja passiivisuutensa sekä vastahankaisuutensa takia.

9. Päämiehen ihmisoikeuksien kunnioittaminen, päämiehen etujen ensisijaisuus ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen edellyttävät, että edunvalvoja toimii yhteistoiminnassa päämiehen kanssa ja tämän tahtoa kunnioittaen. Edunvalvojan kelpoisuutta ei ole kuitenkaan järjestetty holhoustoimilaissa päämiehen suostumuksesta riippuvaiseksi. Lain 29 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. Sellaisessakin tapauksessa, jossa päämiehelle on määrätty edunvalvoja hänen toimintakelpoisuuttaan rajoittamatta, edunvalvoja voi tehdä päämiehen puolesta oikeustoimia pääsääntöisesti päämiehen suostumuksesta riippumatta. Edunvalvojan päämiehensä puolesta tekemät oikeustoimet ovat siis yleensä päteviä, vaikka päämies ei olisi niihin etukäteen suostunut eikä niitä jälkikäteen hyväksynyt. Toisaalta holhoustoimilain 43 §:n mukaan edunvalvoja on velvollinen ennen päätöksentekoa kuulemaan päämiestään, jos asia on tämän kannalta tärkeä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta. Jos päämies ei kykene ymmärtämään asian merkitystä, kuuleminen ei ole tarpeen. Nämä kuulemissäännökset, joissa on kysymys ainoastaan edunvalvojan ja päämiehen välisestä suhteesta ja jotka eivät siten rajoita edunvalvojan kelpoisuutta, koskevat edunvalvojaa silloinkin, kun päämiehen toimintakelpoisuutta on rajoitettu tai kun päämies on julistettu vajaavaltaiseksi.

10. Jos päämies ja edunvalvoja ovat eri mieltä esimerkiksi edunvalvojan tehtäväpiiriin kuuluvasta oikeustoimesta, edunvalvojalla on siis kelpoisuus ratkaista asia päämiehen tahdon vastaisesti, vaikka päämiehen toimintakelpoisuutta ei olisikaan rajoitettu. Niinikään tilanteissa, joissa päämies ei suostu kantaansa ilmaisemaan taikka jos häntä ei tavoiteta, edunvalvojalla on yleensä kelpoisuus ratkaista asia, vaikka päämiehen kannasta ei saada selkoa. Tähän nähden päämiehen ja edunvalvojan väliset ristiriidat tai päämiehen vaikea tavoitettavuus eivät yksinään ole syitä, joiden johdosta päämiehen varallisuusasema tai muut tärkeät edut voivat olla vaarassa.

11. Tässä tapauksessa maistraatti ei ole yksilöinyt sitä, miten A:n yhteistyöhaluttomuus ja vaikea tavoitettavuus vaarantaisivat A:n edut kuolinpesissä tai asumisen järjestämisessä. Maistraatti ei ole näyttänyt muitakaan seikkoja, joiden johdosta näihin asioihin liittyvät A:n tärkeät edut olisivat vaarassa. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n varallisuusasema, toimeentulo tai muut tärkeät edut olisivat vaarassa siten kuin holhoustoimilain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja Oulun maistraatin hakemus A:n julistamisesta vajaavaltaiseksi hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä esittelijäneuvos Matti Sepponen.